23. helmikuuta 2015

Viherkasvini mun

Miten joku voi olla näin onneton viherkasvien kanssa?
No, minä voin.


Tämä raukka huonekuusi (Araucaria) kärsi ensin kuivuudesta ja nyt melkein hukutan sen veteen.
Ostan sille ensi tilassa uuden ruukun ja istutan kunnolla. Tämä meinaan kasvaa vieläkin samassa muovisessa ruukussa missä sen ostinkin toissa jouluna. No, positiivistä sentäs, että on näinkin kauan ollut hengissä..
Viihtyy valossa ja viileässä, pitää tasaisen kosteasta kastelusta.


Entäs tämä sitten?
Viime jouluna ostettu. Ihastuin ihmelliseen risukasaan ja kuvaan joka lupasi ihania keltaisia kukkasia. Kummituspuu (Corokia) nimensä mukaan kyllä on oikeassa. Kauan aikaa tässä heilui mukana yksi ylimääräinen oksa haaroineen, kunnen huomasin että se olikin poikki. Eroa muuhun kasviin en huomannut :D



Kas kummaa. Jotain pienen pientä lehteä näkyy pukkaavan. Toivossa on hyvä elää.


Entäs sitten idioottivarma kultaköynnös?
Juups, tämä on näyttänyt tältä jo kolme-neljä vuotta.
Ei kasva ei. Ja mulla on näitä kolme.




Takkahuoneessa huonossa valossa ja erittäin huonossa hoidossa on tämä herttaköynnösvehka. Siellä se vaan kasvaa ja on pituuttakin kerryttänyt, taitaa siis tykätä siitä että uppoaa veteen noin kerran kahdessa kuussa ja kasvaa suurimman osan vuodesta melkein valottomassa paikassa..



Vähän valoisampiin kuviin sitten.
Kävin kävelylenkillä ja ihastelin sitä että aurinko paistaa yhä aikaisemmin ja yhä pitempään. 
Voi että, kevät se kohta on täällä.


Kävelylenkillä näkyy Ounasjoelle asti.


2 kommenttia:

  1. Viiden aikaankin on vielä ihan valoisaa. Kevät on jo kynnyksellä;)

    VastaaPoista
  2. Mutta ovat sentään hengissä! Talvi koettelee viherkasveja, jospa kevään tullen tilanne muuttuisi. Joskus minunkin kultaköynnös on tehnyt samaa, olla juronut vaan.

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!