22. syyskuuta 2015

Syksy saapuu terassillekin

Hei!
Mun piti laittaa kommenttiviesteihin julkaisu vasta hyväksynnän jälkeen, kun joku robotti pääsi laittamaan jokaiseen postaukseen kommentin samalla hetkellä. Kommentissa vaan kaupattiin ja linkitettiin varmaan viruspainoitteisia sivuja. Poistin kommentit heti ja samalla hävisi neljästä viimeisimmästä postauksestakin kommentit :( Voi surku. Mutta onneksi ei sentäs kaikista!

Kommentit siis tulee perille, julkaisen ne vain vasta kun saan hyväksyttyä :)





Meidän terassilla on jotenkin alastonta, kun poistin verhon.
Mietin että voisi joku suihkuverho toimia mutta kun ei ole niin pitkää verhoa olemassa, ne on lähes kaikki jotain pari metrisiä ja terassilla pitää olla melkein 3 metrinen verho. Sohvatyynyt on vielä paikoillaan. En ole aivan varma, että kestääkö ne talven yli? Onkohan kosteus-homesuojatut vai ei?



Toin puutarhasta keltaisen rottinkituolin väriloisteeksi sisälle. Kesäkukat voi vielä hienosti terassilla.

Sohvatkin käänsin toiseen asentoon. Ja mies iloitsee että pystytään grillaamaan vaikka talvella :)



Ikävä kyllä tämä puutarhablogi hiljenee kohta talveksi.

Mutta jos tykkäätte mun seurasta, voit siirtyä seuraamaan mun Arbeetit-blogia
Sitä päivittelen talven aikana. Siellä on juttua mun käsitöistä, meidän talon sisätiloista ja muuta mukavaa. Tämä kaunis tuolikin pitäisi kunnostaa käyttökelpoiseksi, josta tulee sitten juttua myös.


19. syyskuuta 2015

Syyspuuhia

Käytiin taas viime sunnuntaina vanhalla koulullani syysmarkkinoilla. Pöykkölän markkinat on aivan ihanan tunnelmallinen tapahtuma, niin syksyisin kuin talvimarkkinat kasvihuoneessa.
Näin syksyllä siellä myydään käsitöitä ja sadonkorjuutuotteita ja vaikka mitään ei ostaisikaan, voi paikalle mennä tunnelman ja kotieläinten takia. Taas oli söpöjä karitsoja ja kanoja paikan päällä.



Ennen reissua tyhjensin kasvihuoneen tomaattitertuista ja nyt ne kypsyy sisällä.


Tänään sataa tihuuttaa. Silti kiersin puutarhassa tunteroisen ja keräilin kesäkukkaruukkuja pois ja sammakot talvisäilöön. Kalusteet vielä jäi paikoilleen, kun ne vaatii miehen voimia.

Tämä on muuten yksi puutarhahomma mitä inhoan. Inhoan keräillä vetisiä ruukkuja, tyhjätä niitä kompostiin, kaadella vesiä ämpäreistä, keräillä esineet pois talven tieltä. Kaikki on limaisia ja tuoksuu pahalle, homeelle ja mädäntyneelle. Yöks. Nyt se on onneksi pääosin jo tehty.









Vielä pitäisi mennä terassille poistamaan tekstiilit ja lisäämään vähän syysvaloja iltojen iloksi.

13. syyskuuta 2015

Matkalla

Terveisiä Auringosta!



Olimme viime viikon Kreikan Rodoksella, Kolymbiassa lomailemassa. Koko viikkona ei näkynyt pilven pilveä eikä lämpötila laskenut edes yöllä alle 25 asteen. Päivällä auringossa oli parhaimmillaan 47 astetta. Opas sanoikin tämän syyskuun olevan lämpimin sitten 1980-luvun ja maanantai-tiistai olivat tämän kesän lämpimimmät päivät. Hotellimme oli Atlantica Aegean Park. Melko uusi, viiden tähden hotellikompleksi ja meidän huoneesta oli suora käynti uima-altaaseen, mikä oli todella luksusta. Itse hotellialue oli todella siisti ja todella kauniisti laitettu istutuksineen. Nautin.



Kolymbia sijaitsee Rodoksen pääkaupungista noin 45 minuutin ajomatkan päässä, saaren itärannikolla. Ranta on pikkukivinen ja aivan hotellin vieressä kohoaa Tsampika-vuori jonne myös miehen kanssa kapusimme. Itse Kolymbia oli aika vähän rakennettu ja hurjasti näkyi keskeneräisiä, hylättyjä rakennuksia pitkin saarta. Mutta turhaan ei ole tämä hotelli saanut näin hyviä arvosteluja.



Matka oli Finnmatkojen kautta ostettu ja heidän ekstratarjonnastaan valitsimme tyttären kanssa 2 kaupungin kierroksen. Eli kävimme sekä Lindoksessa että Rodoksen pääkaupungin vanhassa kaupungissa. Lindos oli tosi kaunis pikkukaupunki, kuulemma Rodoksen kuumin paikka. Sijaitseekin melko tiiviisti rakennettuna vähän kuopassa. Kapusimme ylös akropolikselle, jossa sijaitsi antiikinaikainen jumalatar Athenan temppelin rauniot. 300 porrasta, ei kaidetta ja erittäin liukkaat kiviportaat. Kauniit näkymät, mutta ei heikkohermoiselle. Mietin vain miten ihmeessä temppeli on saatu rakennettua niinkin ylös.



Patsaiden jalustoissa vain jalanjäljet jäljellä. Itse patsaat sijaitsee eri museoissa pitkin maailmaa, mutta ei yksikään Rodoksen saarella :(





Rodoksen kaupungin vanhakaupunki, Unescon maailmanperintökohde, tuli katsastettua pintaraapaisuna. Alue on niin suuri, että 3-4 tuntia ei millään riitä.




Alla näkymä Tsampika-vuorelta. Meidän hotellikompleksi sijaitsee aivan reunimmaisena.


Ja tässä näitä istutuksia.
Meidän huoneisto näkyy alakuvassa keskellä seinässä roikkuvan pelastusrenkaan vieressä. Meillä oli muuten oma hengenpelastaja, joka istui uima-altaiden lähettyvillä klo 9.30-18 kahdessa vuorossa joka päivä ja näitä altailla varustettuja huoneistoja oli 4 eri paikassa.









Hotellin pääkokki oli tänä vuonna halunnut perustaa pienen kasvimaan ja se sijaitsi aivan meidän huoneen vieressä. Joka päivä siinä kävi kaksi miestä sitä hoitamassa ja istuttamassa lisää. Hieman toisaalla sijaitsi suurempi yrttimaa, josta kuva alempana.




Yrttimaa.


Kolymbian keskustassa käveltiin yksi reitti rantaan banaanipuiden ympäröivää katua pitkin.



Ja eikös nämä rannan pikkukivet olekin aivan kuin minun puutarhan rantakivet, jotka on Kekkilän pussista peräisin... :)