21. kesäkuuta 2015

Juhannussiivoiluja


Eikös ole mieletön väri. Aivan ihana. En ole oikein koskaan tykännyt näistä siperianunikoista, kun niitä pukkaa sitten joka paikasta. Nyt oon tykästynyt. Niin se mieli muuttuu. Aikaisemmin tykkäsin että kasvit vähän rehotti ja sorapinnaltakin kasvoi päivänkakkaraa, nyt en voi sietää moisia. Aikaisemmin tykkäsin kivikasoista siellä täällä, nyt olen kerännyt kaikki pois.
(tosin jemmaan kätkenyt. Eihän sitä tiedä kun taas mieli muuttuu..)

Lauantaiaamun, Juhannuspäivän siivosin keittiön eteläterassin edustalla olevaa penkkiä ja lähinnä sen tiilimurskareunusta. Viime vuonna en tainnut näitä nostella pois ja siivota roskia, joten olihan talvet painaneet tiiliä mullan alle. Ja tulihan siisti. Alla näkyy siivoamaton ja taustalla siivottu. Mäkärät on vain heränneet henkiin ja kiusasivat. Ne on sitten ärsyttäviä kun tunkevat silmiin, nenään ja suuhun.



Tänään suoritettiin taas kyykkytreeniä ja siivottiin toinen penkki. Kylläpäs tuli siistiä. Hieman jäi yli tiilimurskaa jonka luovutin eteenpäin. Kesäpikkusydän kukkii kivasti, sitä voisi lisää istuttaa.



Veljen vaimo on vääntänyt koivusta kivoja perennatukia. Asettelin nämä penkkiin johon kasvaa ainakin kiiltoleimua, joka kaatuilee kyllä hyvin tuulessa. Tosin melko pientä on leimun kasvu vielä..
Mutta koristeestakin nämä menee. Kivan näköisiä penkeissä.



Tässäpä minun pilvikirsikkani koko komeudessa. Se on täysin valkoinen.
Samaten rautatieomenapuu aukaisi kukkansa. 



Kait musta vanha on tullut, kun olen tykästynyt näihin 80-luvun amppeleihin. Yhden ripustin terassille, siinä on riippapelargoni. Toinen olisi kiva löytää myös.

Juhannus on ohi, olipa kiva sellainen kun säät suosi joka päivä hienosti. 
Vielä pari viikkoa töitä ennen viiden viikon lomaa. Mutta sitä ennen tytön kanssa otetaan ensi viikonloppuna pieni irtiotto ennen lomaa Helsingissä.

7 kommenttia:

  1. Siistiä tuli! Äkkiä ne heinät yrittää penkkeihin, ellei niitä kurita. Varmaan ikuinen ongelma, mikä olisi se paras penkin reunus/paras tapa reunustaa vai onko se kanttaus.Jokaisessa oma työnsä, tehdessä tai jälkihoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä heinät ole niin ärsyttäviä kuin apilat. Sitä parasta reunusta en ole vielä kekkassu.

      Poista
  2. Piti vielä sanoa että samoin on mulla mieli muuttunut esim. monen kasvin kohdalla. Olen ollut jo hävittämässä jotain ja se on ollut viskattuna johonkin tontin kulmalle, niin eikös vuoden, kahden päästä ala taas kummasti kaipailla. Yksi tälläinen oli minulla vuohenjuuri. Siperianunikko on "heitettynä" vanhan ulkohuoneen kupeeseen, pitäiskö se siirtää taas pihaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on kevätvuohenjuuri yksi inhokki, mutta nyt kun se kukkii eikä paljon mikään muu, niin siirsin sitäkin sitten uuteen penkkiin ensi kevättä silmällä pitäen :)

      Poista
  3. Siistiä jälkeä sopivasti avoimiin puutarhoihin. Vai oletko tänä vuonna mukana? Sekinhän.on tulevana viikonloppuna, kattelin kyllä kohtee lapissa läpi, mutta ei muista kaikkia kohteita sielläpäin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole nyt tänä vuonna mukana kun on yhtäaikaa reissu Helsinkiin.
      Laitankin palautetta että voisi aivan hyvin olla sekä näin alkukesästä että elokuussa, koska kovin moni ei varmaan tohdi meilläpäin avata puutarhaansa kun kasvit ei ole vielä oikein minkään näköisiä. Itse tykkäisin enemmän jos olisi vasta elokuussa. Mutta mikä estäisi jos päivät olisikin kahtena ajankohtana. Saisi itse valita itselleen sopivan ajankohdan.

      Poista
  4. Teillä on kasvu kähtenyt hyvin vauhtiin. Siistiä on! Se on jännä miten ajankulku muuttaa mielen ja ajatukset. Onneksi niin, muutenhan sitä fakkiintuisi ja pinttyisi tapoihinsa täysin :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi!