Eikös ole mieletön väri. Aivan ihana. En ole oikein koskaan tykännyt näistä siperianunikoista, kun niitä pukkaa sitten joka paikasta. Nyt oon tykästynyt. Niin se mieli muuttuu. Aikaisemmin tykkäsin että kasvit vähän rehotti ja sorapinnaltakin kasvoi päivänkakkaraa, nyt en voi sietää moisia. Aikaisemmin tykkäsin kivikasoista siellä täällä, nyt olen kerännyt kaikki pois.
(tosin jemmaan kätkenyt. Eihän sitä tiedä kun taas mieli muuttuu..)
Lauantaiaamun, Juhannuspäivän siivosin keittiön eteläterassin edustalla olevaa penkkiä ja lähinnä sen tiilimurskareunusta. Viime vuonna en tainnut näitä nostella pois ja siivota roskia, joten olihan talvet painaneet tiiliä mullan alle. Ja tulihan siisti. Alla näkyy siivoamaton ja taustalla siivottu. Mäkärät on vain heränneet henkiin ja kiusasivat. Ne on sitten ärsyttäviä kun tunkevat silmiin, nenään ja suuhun.
Tänään suoritettiin taas kyykkytreeniä ja siivottiin toinen penkki. Kylläpäs tuli siistiä. Hieman jäi yli tiilimurskaa jonka luovutin eteenpäin. Kesäpikkusydän kukkii kivasti, sitä voisi lisää istuttaa.
Veljen vaimo on vääntänyt koivusta kivoja perennatukia. Asettelin nämä penkkiin johon kasvaa ainakin kiiltoleimua, joka kaatuilee kyllä hyvin tuulessa. Tosin melko pientä on leimun kasvu vielä..
Mutta koristeestakin nämä menee. Kivan näköisiä penkeissä.
Tässäpä minun pilvikirsikkani koko komeudessa. Se on täysin valkoinen.
Samaten rautatieomenapuu aukaisi kukkansa.
Kait musta vanha on tullut, kun olen tykästynyt näihin 80-luvun amppeleihin. Yhden ripustin terassille, siinä on riippapelargoni. Toinen olisi kiva löytää myös.
Juhannus on ohi, olipa kiva sellainen kun säät suosi joka päivä hienosti.
Vielä pari viikkoa töitä ennen viiden viikon lomaa. Mutta sitä ennen tytön kanssa otetaan ensi viikonloppuna pieni irtiotto ennen lomaa Helsingissä.