Kanttaamiseen tulee himo.
Tänään kanttasin etupihan pihlajien alustat. Voi että kun tuli siistit.
Mesimarjat kukkii vielä, niiden annan olla rauhassa.
Keittiön terassin pääty näyttää rehevältä. Jalopähkämöt ovat ottaneet tilan haltuunsa. Poistin jalopähkämöiden edustalta, polun reunasta, kuunliljoja eikä niiden puuttumista edes huomaa.
Tähtijasmike kukkii kohta. Se on nyt neljättä vuotta kasvamassa ja alkanut jo saavuttaa kivasti korkeutta. Sen toisella puolen kukkii tulikellukoita, joita oli rusakko käynyt napsaisemassa poikki, mutta oli kukat jättänyt siihen, ei sitten varmaan ollutkaan maistunut hyvälle. Pihlaja on tässä ryhmässä vielä puuna mukana tuomassa korkeutta.
Viime kesänä sain lapinnauhuksia ja ne on kasvaneet aika valtaviksi jo nyt, verrattuna valtikkanauhuksiin. Alkaa jäämään komeamaksaruohotkin alle. Samaten ukonlaukat jotka taas monen vuoden jälkeen ovat innostuneet kukkimaan, ovat jäämässä lehtien alle piiloon. Pitää siirtää nämä kukinnan jälkeen vähän paremmille paikoille ensi kesää varten.
Sen sijaan näiden kirjokuunliljojen haluaisin kasvavan ja leviävän, mutta kun ei.
Jakamallahan näistä saan uusia taimia, muuten ei oikein leviä kuten haluaisi.
Minun ensimmäinen pionini, marketista halvalla ostettu jalopioni 'Sarah Bernhardt' on kasvanut aivan valtavasti. Se taitaa olla jo mun pojan korkuinen, sellaiset 140 cm. Nuppuja on paljon. Pioni on istutettu 2010 ja sen vieressä on toinen samanlainen, joka on puolet pienempi. Se on istutettu 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!